Hektinen hetkinen

Kissanpentukamera, koskapa kerran mainostin sitä: http://new.livestream.com/accounts/398160/events/1594566/player_pop_up
Draganille krediitit sen linkkaamisesta minulle.

Näin bussissa kookkaan mustan miehen, jolla oli harmaantuva parta ja niin mahdoton raspiääni etten ole ikinä moista kuullut. Sillä olisi voinut raapia kiveen naarmuja. Miehen seurassa istui nelivuotias, erittäin suomalaisen näköinen pikkutyttö, jonka vaaleilla hiuksilla keikkui prinsessatiara. Vaikuttivat erittäin sopuisalta ja iloiselta parivaljakolta.

Näiden alkutunnelmien jälkeen voinen siirtyä siihen, mitä olen oikeastaan tehnyt. Speksiharjoituksissa - joita tulee vastaisuudessa olemaan jopa viisi tuntia viikossa - opiskeltiin pätkää Romeosta ja Juliasta, koska speksimme sattuu olemaan Ahvenanmaalle sijoittuva zombiparodia siitä, hahhaa. Lauantaina oli Tutkan peli-ilta (koska oli kansallinen pelipäivä!), jossa sain todeta Arkham Horrorin olevan erittäin monimutkainen mutta toisaalta erittäin kiinnostava ja, hmm, tarinafiiliksinen peli, jota ei onneksi tarvinnut osata pelata koska kaikki ovat siinä samalla puolella. Voi sitä riemun tunnetta, kun viimein minunkin annettiin tappaa muutama örkkimörkki ja hypätä ulottuvuuksien välisestä portista sen sulkemista varten. Sunnuntaina taas kirjoitin viime tipassa puheviestinnän kurssia varten esseen, jonka otsikko oli "Mahdollisia tutkimuksellisia näkökulmia sanoihin jotka nielaisin".

Tänään - siis maanantaina - oli reipas päivä. Oli perätysten kaksi luentoa, mikä tekee kaksi kolmasosaa koko viikkoni luennoista, koska viime viikolla loppui jälleen kerran yksi kurssi. Koko loppuviikolla on siis vain yksi luento enää, jeij! ... joten tylsää taitaa tulla olemaan, vaikka opiskeluun liittyvää tekemistä ihan liikaa onkin. No, onpahan sentään vähän aikaa annettavaksi myös arvostelukirjoille ja speksiharjoituksille ja varjomafialle ja sulkapallolle.

Tänään oli myös tilaisuus ostella kaikkea tarpeellista, joten minähän ostelin. Ostin antennijohdon ja patakintaat (joista toinen on keltainen ja toinen taas musta, koska en halua sotkea sitä keltaista, eeheehee) ja kaksi kirjaa, joista jälkimmäiset ihan vain vahingossa tarttuivat mukaan. Lisäksi ostin telineen shamppoita varten. Mikä hauskinta, se teline myytiin minulle pölynimurin letkua ja suulakkeita varten tarkoitettuna telineenä, mutta minäpä nokkelana sovelsin siitä shampootelineen, koska oikea shampooteline olisi ollut puolet pienempi ja maksanut neljä kertaa enemmän. Ostelemisen jälkeen ehdin juuri sopivasti kirjastolle kuuntelemaan Historia nyt! -sarjan esitelmää 1900-luvun isyydestä. Kun yhdistän sieltä omaksumani jutut niihin erittäin kiinnostaviin juttuihin, joita opin tänään 1700-luvun maaseudun elämää käsittelevällä luennolla, saan aivan tajuttomat määrät kovasti kaipaamaani taustatietoa erästä kirjaani varten. Siis, enhän minä nyt historiaan kohdistuvan kiinnostuksen vuoksi opiskele tätä alaa, en. Mitä te oikein minusta kuvittelitte. Tiesittekö muuten, että 1700-luvulla kirkossa oli sunnuntaihartauden aikaan niin hillitön mekkala, ettei suurin osa ihmisistä kuullut edes saarnaa? Kuulumisten vaihtaminen oli paljon tärkeämpää.

Luin muuten viikonloppuna hienon kirjan: http://www.bazarforlag.fi/asema/kun-suljen-silmani/6335 Sen jäljiltä pelkäsin monta päivää, että muistoni alkavat kadota. Tuo kirja on muuten niin paljon spefiä kuin kirja voi olla olematta silti spefiä. Se on spefimpi kuin suurin osa lukemastani spefistä. Ja kammottavampi kuin suurin osa lukemastani kauhusta, joskaan en ole eläessäni juurikaan kauhua lukenut. Ja inspiroivampi kuin mikään kirja pitkään aikaan.

Timo, ota minuun yhteyttä heti kun kykenet, koska minulla on aivan hemmetinmoista asiaa.

Lunalta terveisiä.